Haasteet kehitysvammatyössä- Nykyjärjestelmä vaarantaa sekä hoitajat että asiakkaat

Tällä viikolla on paljon puhuttanut uutinen kehitysvammaisen pojan kohtelusta Hämeenlinnassa. Olen totta kai syvästi järkyttynyt siitä, miten asiakasta on kohdeltu enkä missään nimessä hyväksy sitä. Asiat eivät kuitenkaan ole usein täysin selkeitä ja pelkkä hoitajien syyllistäminen ei tässä tapauksessa ole järkevää eikä se vie mitään eteenpäin. Tilanne on huomattavasti moninaisempi.

On erittäin helppoa seisoa moraalisesti oikealla puolella ja tuomita tässä tapauksessa ainoastaan hoitajat. Onneksi moni on jo ottanut kantaa siihen, että tässä on vastuuta myös monilla muilla tahoilla. Haluan lisätä tähän keskusteluun uuden puolen ja tuoda esille henkilökunnan näkökulmaa.

Työskentelen itse kehitysvammaisten kanssa ja osaan sanoa henkilökohtaisesti kuinka kuormittavaa se voi olla ja mitä haasteita työntekijät voivat joutua kohtaamaan. Koen työni kuitenkin erittäin antoisana ja olen viihtynyt kehitysvammapuolella erittäin hyvin. Olen nähnyt paljon erilaisia yksiköitä ja toimintatapoja sekä erittäin ammattitaitoista henkilökuntaa. On kuitenkin selvää, että missään työssä kaikki ei ole vain täydellistä ja tässä työssä on puolia, joista vaietaan joko tietoisesti tai tiedostamattomasti.

Yksi vaietuimmista asioista on väkivalta. En tietenkään tiedä tapahtuman yksityiskohtia, mutta voin sanoa, että hoitajat ovat tällä hetkellä erittäin kuormittuneita. Hoitajapula sekä jatkuva väkivallan uhka on äärettömän kuluttavaa psyykelle. Siinä herkistyy mitä pienimmille viitteille asiakkaan väkivaltaisesta toiminnasta ja silloin tämän tapauksen kaltaiset ylilyönnit ovat mahdollisia.

Tiedän tämän, koska olen itse työssäni kohdannut kaikenlaista väkivaltaa. Minua on lyöty jokaiseen kehon osaan, purtu, syljetty naamaan, potkittu jalkaan ja kerran niin pahasti päähän, että menetin hetkeksi tajuntani. Päälleni on yritetty heittää ulostetta ja päälleni on pissattu. Minua päin on heitetty erilaisia asioita kuten tuoleja, tarjottimia, ruokaa, lautasia ja ihan mitä vain mitä käteen on sattunut osumaan. Minut on uhattu hakata ja tappaa. Ranteeni on ollut lastassa kaksi viikkoa vääntämisen takia ja sormiani on väännetty ulospäin. Tämä on vain pieni osa siitä väkivallasta ja sen uhasta, mitä sote-alalla ja kehitysvammaisten kanssa voi tulla vastaan. Itselläni ei ole koskaan mennyt luita poikki enkä ole joutunut työpaikkaväkivallan vuoksi leikkaukseen tai viikkoa pidemmälle sairaslomalle, mutta vuosien varrella usea työkaverini ei ole ollut näin onnekas.

Asiakkaat eivät välttämättä ole väkivaltaisia vain henkilökunnalle, vaan myös toisilleen ja itselleen. Sitä on hoitajana vaikea katsoa ja sitä on myös erityisen vaikea estää, jos ei ole mahdollisuutta valvoa asiakasta ympäri vuorokauden koko ajan. Asumisyksiköissä ei tätä mahdollisuutta ole.

Lisäksi avun saaminen asiakkaalle voi olla hyvin haastavaa. Asumisyksiköt ovat avoimen puolen yksiköitä, joten lääkäripalvelut toteutuvat julkisen terveydenhuollon kautta. Sinne voi olla äärettömän haastava saada aikaa. Yksityistä puolta voi toki konsultoida ja saada sieltä apua, jos asiakkaalla on rahaa siihen. Asiakas maksaa itse oman hoitonsa. Harvalla on niin paljon ylimääräistä rahaa, että lääkityksen tarkistaminen, reseptien uusiminen ja konsultointi voidaan hoitaa yksityisen kautta. Tämä eriarvoistaa asiakkaita keskenään ja johtaa siihen, että samassa asumisyksikössä jotkut asiakkaat saavat helpommin tarvittavat palvelut kuin toiset.

Henkilökuntaan kohdistuu lisäksi paljon paineita olla hiljaa ja tehdä se, mitä pyydetään. Työkulttuuri sote-alalla on sellainen, että työt tehdään, vaikka päällä seisten ja missä oloissa tahansa. Henkilökunnalta harvoin kysytään miten asia tulisi tehdä, vaan sen sijaan heille kerrotaan mitä ja miten asiat kuuluvat tehdä. Näin ollen useasti kommunikointi sote- alalla johdon ja työntekijöiden välillä on erittäin puutteellista. Tämä on äärimmäisen turhauttavaa, koska ajoittain itselläni on sellainen olo, että henkilökuntaa voi kohdella miten tahansa. Monella sote-alan ammattilaisella on voimakas velvollisuuden tunto tehdä työnsä hyvin ja pyrkiä antamaan asiakkaille paras mahdollinen hoito, kaikista haasteista huolimatta. Itselläni on syvää kunnioitusta kollegoitani kohtaan.

Asiakkaan kohtelu, hoitajien kokemukset, sekä palveluiden hidas saatavuus ovat asioita, jotka elävät rinnakkain. Kaikkiin tulee puuttua samanaikaisesti, kun halutaan välttää Hämeenlinnan tapahtumien uusiutuminen. Hoitajapula yhdistettynä väkivallan uhkaan sekä 13h työpäivät, työpaikkaohjauksen puuttuminen, korona, johdon voimattomuus tilanteeseen, erittäin haastavasti käyttäytyvä asiakas ja terveyspalveluiden ruuhkautuminen johtavat hyvän hoidon hajoamiseen.

Mikään yllä mainituista asioita ei tietenkään oikeuta tapauksessa olleen asiakkaan kohtelua. Sille ei ole olemassa mitään oikeutusta. Sote uudistuksen myötä, myös näihin ongelmiin on mahdollista puuttua ja järjestää terveydenhuoltoa uudelleen. Meidän on annettava hoitajille mahdollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin niin, että sekä asiakkaat että hoitajat voivat olla turvassa ja asiakkaille voidaan taata hyvä hoito. Tällä hetkellä rakenteet eivät ole kunnossa. Nyt on kuunneltava enemmän sekä asiakkaita että sote-henkilöstöä, kun luodaan uutta terveydenhuoltojärjestelmää.

-Janna-Riia