Potilasturvallisuuslaki ei tuo turvaa

Olen viime päivinä pohtinut paljon potilasturvallisuuslakia ja sitä mitä sen tekeminen kertoo, mitä sillä on koitettu saavuttaa ja mitkä sen seuraukset ovat.

Sote-alan ahdinko on paljon merkittävämpi mitä tunnutaan ymmärtävän ja paotilasturvallisuuslaki on oikeasti tehnyt jo paljon tuhoa ja sen aiheuttamia vahinkoja ei korjata hetkessä. Olen kuullut hoitajilta luottamuksen hajoamista päättäjiin, pettymistä, kiukkua, raivoa ja epäuskoa siihen, että voidaan oikeasti lähteä rajoittamaan hoitajien oikeuksia. Erityisesti tämän lain koetaan vähättelevän ja mitätöivän hoitajana olemista. Hoitajana voin sanoa yhtyväni näihin tunteisiin. Tuntuu äärettömän erikoiselta, että ollaan nyt vasta huolissaan ihmishengistä, kun itse tiedän niiden olleen vaarassa koko ajan, johtuen kiireestä, hoitajapulasta ja uupumuksesta. Olen puhunut vallitsevasta tilanteesta siten, että mitä tahansa kuvittelet hoitajapulasta, laita siihen x10 ja sitten pääset lähelle totuutta. Laita x10, niin pääset lähelle kiireen määrää. Nyt voit laittaa x10, niin ei olla edes lähellä sitä pettymyksen ja kiukun tunnetta, mikä hoitajilla nyt on. Kyse ei ole hoitajien lakkomentaliteetista. Kyse on vuosien systemaattisesta vähättelystä, sitä työtä kohtaan mitä hoitajat tekevät. Tämä laki kertoo todellisesta ymmärtämättömyydestä sote-alaa ja erityisesti hoitajan työtä kohtaan.

Hoitajat ovat venyneet jo vuosia. Sanat eivät riitä siihen, kuinka paljon venytty jo ennen koronaa ja mitä jatkuva venyminen ja vuorotyö tekevät terveydelle ja psyykelle. Itse jouduin 26-vuotiaana lopettamaan yötyöt, koska aloin yllättäen kärsiä sydämen tykyttelyistä ja lisälyönneistä. Makasin ajoittain lattialla, koska en uskaltanut nousta ylös. 20min kotimatkaan meni tunti, kun en voinut kävellä normaalisti pulssin noustessa muuten liikaa. Pohdin silloin, että miten kukaan pystyy tekemään tätä. Tein pitkiä yövuoroputkia, koska ei yksinkertaisesti ollut hoitajia tai oli niin paljon sairauslomia eikä tekijöitä ollut. Tämä oli tilanne jo 6 vuotta sitten ja sen jälkeen hoitajapula on vain eskaloitunut.

Elämme nyt keskellä hoitajakriisiä. Tilanne on äärimmäisen akuutti ja sen korjaamiseen tarvitaan toimia nopeasti. Olemme jo pitkään olleet tilanteessa, että jokaisesta hoitajasta on pidettävä kiinni. Tämä tehdään panostamalla työoloihin, johtamiseen ja palkkaus laitetaan kuntoon. En ole sanomassa tätä yksin, koko ala puhuu samaa. Aivan varma keino millä tilannetta ei helpoteta ja varma keino tilanteen pahentamiseen, on pakkolaki.

Miksi lakko ja työtaistelut käydään?

Meillä ei oikeasti ole tarpeeksi hoitajia. Ne, jotka ovat harkitsevat lähtöä, työskentelevät huonoissa työoloissa ja vastuuseen nähden aivan liian pienellä palkalla. Olemme tilanteessa, jossa osastoja joudutaan sulkemaan tai niitä ei voida avata hoitajapulan takia. Leikkausjonot ovat äärettömän pitkiä ja virheitä tapahtuu silkasta väsymyksestä. Hoitajat menevät lakkoon, koska nykytilanne sellaisenaan maksaa henkiä. Tämä tilanne ei korjaannu itsestään, koska palkkaus ei ole kunnossa, työoloja ei paranneta ja johtamiseen ei panosteta tarpeeksi. On pakko mennä lakkoon, kun kaikki muut keinot on käytetty ja meidän koko terveydenhuoltojärjestelmämme on vaarassa. Sinun, minun ja meidän kaikkien elämä on joskus hoitajien varassa ja nyt hoitajia ei ole tarpeeksi. Tämä on oikeasti meidän kaikkien asia.

#meidän kaikkien asia